Tampereen keskustan liikennejärjestelmäsuunnitelma on työn alla. Suunnitelma päättää keskustan kehityksen vuoteen 2040. Kyse on siis yhdestä tärkeimmistä suunnitelmista tällä valtuustokaudella.

Ja tiedättekö mitä? Suunnitelmasta on tulossa susi. Kerron nyt miten poliitikot ovat onnistuneet vaikuttamaan asiantuntijoiden tekemään suunnitelmaan edeltävän vuoden aikana.

Tarina alkaa 2023 keväällä:

Suunnitelman pohja oli asiantuntevasti suunniteltu, ja siinä oli monia hyviä elementtejä vahvoista ja viihtyisistä eurooppalaiskeskustoista. Keskustoja kehitettäessä viihtyvyys ja taloudellinen vahvuus lyövät useimmiten kättä päälle. Tämä on todettu reaalimaailmassa projektista toiseen.

Ydinkeskusta vehreäksi, rauhalliseksi jalankululle priorisoidulle vyöhykkeeksi, ratikka ja julkiset kuntoon ja autot sujuville autokehille, joista ajo parkkiluoliin, ja kävelykatuja parantamaan viihtyisyyttä ja kasvattamaan liikevaihtoa. Tällä reseptillä saadaan keskusta jonne tekee mieli mennä.

Tamperelaiset ovat vahvasti tukeneet viime vuosikymmenen muutoksia, kuten ratikkaa ja kävelykatuja. Kyselyssä 69% tamperelaisista oli tyytyväisiä keskustan muutoksiin vuodesta 2011, ja 24% oli tyytymättömiä. Tämä selviää tuoreesta raportista.

Toisessa tuoreessa raportissa 71 % tamperelaisista kannatti nykyistä laajempaa kävelykeskustaa, kun taas 28 % oli tyytyväisiä nykytilanteeseen. Kannatus oli suurinta alle 44-vuotiaissa, mutta yli 44-vuotiaistakin enemmistö haluaa laajemman kävelykeskustan. Yli puolet vastaajista äänestivät erityisen laajan kävelykeskustan puolesta.

Reaalimaailman liikevaihtomittaukset tukevat kävelykeskustaa: 71% keskustayritysten rahasta tulee kävellen, pyörällä ja julkisilla.

Tukea siis löytyy niin tamperelaisilta kuin mittauksistakin, ja vuosi sitten suunnitelma näytti melko hyvältä. Päätinkin artikkelini vuosi sitten toiveikkaasti:

"Suunnitelmassa on selkeä pohja, ja kääntämällä viisaria napsun kävely-ystävällisempään suuntaan niin läntisessä- kuin Itäisessäkin keskustassa, sitä voisi pitää hyvänä."

Kuinkas kävikään

Suunnitelmaa on käännetty epäviihtyisämpään ja taloudellisesti heikompaan suuntaan.

Tähän syynä on epäilemättä poliittinen ohjaus. Kalervo Kummolan johtama kaupunginhallitus on kerta toisensa jälkeen perunut ja puuttunut katusuunnitelmiin jotka parantavat viihtyvyyttä, tai kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta. Esimerkkinä:

• Kalevantie - Peruttu
• Messukylänkatu - Peruttu (tulen kirjoittamaan tästä)
• Puutarhakatu - Suunnitelmat muutettiin: Läpiajo priorisoitu. Katuvihreää pois, jalkakäytävät kapeammaksi, vähemmän pysäköintiä
• Opiskelijankatu - Ei ole edennyt

Osaa suunnitelmista perustellaan taloudella (argumentti jonka ymmärrän tässä hetkessä hyvin). Toisaalta samalla ei ole ollut mikään ongelma aloittaa rakentamaan 50 miljoonan parkkiluolaa, saati pakottaa rakentamaan Hakametsään betonipihoja, jonka alla 60 000€ / kpl parkkiruutuja. Tämä kasvattaa ikävästi asumisen kustannuksia.

Säästäväisyys on siis ollut hyvin valikoivaa, ja sanotaanko että kulkumuotojen suhteen selkeän ideologista.

Keskustan liikennesuunnitelmaan kannattaa panostaa jos haluaa juntata kaupungin kehitystä yli vuosikymmenen päähän. Kalervo Kummola oli alkuperäisessä liikennesuunnitelman ohjausryhmässä, joten asia on selvästi korkealla pormestarin prioriteeteissa. Kummolalta löytyy kokemusta ja verkostoja, ja epäilenpä että suunnitelmassa on onnistuttu viemään omaa ideologiaa läpi enemmän mitä tamperelaiset, saatika muut puolueet haluaisivat. Kokeneet politiikantoimittajat tapaavat sanoa, että jos jokin asia näyttää politiikassa joltain, se todennäköisesti on sitä.

Vaikutelmaa vahvistaa konservatiivisten poliitikkojen, Kokoomuksen Petri Rajalan ja Perussuomalaisten Antti Moisanderin kannanotto mielipidekirjoituksessaan (AL 27.2): "Hyvän valmistelu- ja päätöksentekotavan mukaista olisi, että keskustan likenneverkosta päätettäisiin jatkossa kokonaisuutena eikä kadunpätkä kerrallaan. Näin mahdollistetaan kokonaisvaltainen päätöksenteko."

Suunnitelmaa tutkiessa on selvää, että liikennejärjestelmäsuunnitelma on todella vahvassa panostuksessa etenkin konservatiiveissa. Nyt on tarkoitus juntata Tampereen keskustan kehitys tuleviksi vuosikymmeniksi, ja se tehdään konservatiivien pillin mukaan.

Mitä on muuttunut?

Uusimman suunnitelmaluonnoksen löydät täältä. Luonnos on puoli vuotta vanha, ja myöhästymisistä päätellen sitä rukataan vielä. Koska suunnitelma on jatkuvasti mennyt huonompaan suuntaan, on syytä epäillä että se on huonontunut entisestään puolen vuoden aikana.

1: Kyttälä

Poliitikot ovat nähneet paljon vaivaa muokatessaan alkuperäistä esitystä epäviihtyisämmäksi, meluisammaksi ja ankeammaksi eritoten Kyttälässä. Eteläisen Kyttälän asukkaana minulla on tästä vahva mielipide:

Kun Kyttälästä on nyt tehty Areenan myötä säpisevä tapahtumakeskusta ikävine lieveilmiöineen, ja viime vuosina toteutetuissa katusuunnitelmissa on revitty urakalla katuvihreää pois, niin nyt olisi korkea aika tehdä jotain ihmisläheistä.

Mutta ei. Poliitikot ovat rukanneet suunnitelmia epäviihtyisään suuntaan:

• Jo päätetty Tuomiokirkonkadun kävelykadun jatko saattaa poistua.
• Aleksanterinkadulle läpiajo ja pysköintipainotus, katuvihreää pois.
• Rautatienkadulle erittäin vahva henkilöautopainotus Satakunnankadun tapaan.

Ja tiedättekö, nämä päätökset ovat sekä liiketoiminnallisesti että viihtyvyydellisesti aivan uskomattoman heikkoja. Aleksanterinkatu, Tuomiokirkonkatu ja Rautatienkatu ovat Tampereen ravintolakatujen kirkkainta kärkeä. Reaalimaailman esimerkit todistavat kerta toisensa jälkeen, että etenkin ravintolat hyötyvät kävelykaduista. Suomessa keskimäärin kävelykaduilla liikevaihto kasvaa 23%, ravintoloilla enemmän.

Eli ensin tehtiin Tampereen tiheiten asutusta alueesta säpisevä tapahtumakeskusta lieveilmiöineen Areenalla, ja sitten tehdään kaikki voitava jotta viranhaltijoiden panostus viihtyisyyteen ja taloudelliseen vahvuuteen saadaan pois liikennejärjestelmäsuunnitelmasta.

2: Läntinen keskusta

Tästä saatiin esimakua kun kaupunginhallituksen konservatiivit käyttivät otto-oikeutta Puutarhakadulla. Katuvihreää pois, jalkakäytävät kapeammaksi, ja niistä parkkipaikoistakin lopulta voitiin tinkiä kunhan läpiajo on mahdollisimman sujuvaa.

Kunkun parkin liikenne ohjataan asuinkortteleiden kautta. Tämä oli myös alkuperäisessä suunnitelmassa. Itse olisin toivonut sisäänajoa Hämeenpuistoon.

Tapaan sanoa, että jos kauppakeskuksissa läpiajo ja parkkeeraus nostaisi liikevaihtoa, niin niissä olisi läpiajo ja vinoparkit. Näin ei kuitenkaan ole. Päin vastoin, nykyään kovaa valuuttaa on elämyksellisyys ja viihtyisyys. Katsokaapa huviksenne Ideaparkin tienvarsimainoksia. Niissä puhutaan nimenomaan elämyksellisyydestä.

Kuninkaankadun kävelykatu saattaa ikävä kyllä poistua. Aleksis Kiven katua sen sijaan saatetaan jatkaa kävelykatuna Laukontorille ja Puutarhakadulle asti.

3: Autoparkkeeraus

Henkilöautolla tulee 29% keskustan liikevaihdosta, ja asukkaissa henkilöauton omistajat ovat vähemmistössä. Edellä mainittu henkilöautoilun priorisointi kaduilla olisi perusteltavissa, mikäli henkilöautoiluun ei muuten panostettaisi.

Mutta kun siihen panostetaan. Ja kylläpä panostetaankin. Nimittäin satojen miljoonien edestä. Tulevan 15 vuoden aikana tehdään seuraavat:

• Hämpin parkki
  • Laajennetaan 500 paikalla Rautatieaseman alle
  • Helsingin moottoritieltä suora tunneli luolaan
  • Tunneli läntiseen keskustaan
• Läntiseen keskustaan 500 asiakkaan parkkiluola
  • Jota laajennetaan Kuninkaankadun alle 500 paikalla
  • Ja Helsingin moottoritieltä suora tunneli luolaan
  • Ja rantatunnelista
• Rantatunnelista tunneleiden verkosto läntisen keskustan parkkiluoliin

Olisin muuten täysin valmis tukemaan näitä autoiluhankkeita, mikäli samalla saadaan aitoa edistystä maan päällä. Mutta kun ei.

Potentiaalia kyllä olisi. Tuomiokirkonkatu on määritelty osayleiskaavassa tärkeäksi viheryhteydeksi. Se on yksi harvoista kaduista keskustassa jossa ei ole autojen tonttiajoa, ja tämä mahdollistaa erityisen vahvan katuvihreäpainotuksen. Kuten Kokkolassa tehtiin:

Niin vaan kävi

Politiikassa on huhkittu hiki hatussa, jotta viranhaltijoiden alkuperäisestä ehdotuksesta on saatu karsittua viihtyisyyttä ja taloudellista vahvuutta pois. Asukkaita ei ole huomioitu.

Tähän saattaa vaikuttaa se, että alkuperäisessä liikennejärjestelmäsuunnitelman ohjausryhmässä yksikään poliitikko ei ollut keskustasta. Päin vastoin, etenkin Kämmenniemi ja Teisko painottuivat. Sekin kertoo paljon tämän valtuuston prioriteeteista.

On ihme, että viihtyisyyteen positiivisesti suhtautunut SDP on suostunut kaikkeen tähän.

SDP vaa'ankieliasemassa

Tampereella SDP on kaupunkikehityksen hankkeissa monesti vaa'ankieliasemassa. Katseet kääntyvätkin SDP:n tuoreeseen apulaispormestariin Ilkka Porttikiveen, joka on suunnitelmaa työstävän Liikennetoimikunnan jäsen.

Porttikivi on tullut tunnetuksi vehreän kaupungin puolestapuhujana. Nyt on Porttikivellä näytön paikka: once in a lifetime mahodllisuus muuttaa ankea liikennejärjestelmäsuunnitelma ihmisläheisemmäksi.

1960-2000-luvuilla Suomen kaupunkeja, kuten Tamperetta, rakennettiin ankean moottorikaupungin ideologialla, mikä johti keskiluokan ja lapsiperheiden muuttoon kehyskuntiin. Uudistettu Rongankatu sen sijaan heijastaa tulevaisuuden ihmisläheistä Tamperetta.

Näin viikko sitten äidin ja pienen poikansa ottavan leikkimielisen juoksukisan uudella Rongankadun jalkakäytävällä. Näky teki iloiseksi. Tämä ei olisi ollut vanhalla Rongankadulla mahdollista ilman rappuralliin tai valotolppaan törmäämistä. Pieni seikka, mutta juuri niitä asioita jotka tuovat elämiseen pehmeyttä kiireisessä kaupungissa.

Rongankadun remonttia syytettiin kiinalaisravintolan konkurssista, vaikka ravintola oli tehnyt 7 vuotta tappiota. Aamulehti nosti tämän syytöksen Porttikiveä haastatellessaan. Porttikivi kuitenkin vakuutti tukevansa Rongankadun remonttia. Nyt on aika astua esiin ja tukea myös muun keskustan tulevaisuutta.

Tässä artikkelissa on 12 viitettä ulkoisiin lähteisiin ja selvityksiin. Olen ehdolla kunnallisvaaleissa. Faktapohjalta taloudellisesti vahvan ja viihtyisän Tampereen puolesta.