Taloudellinen vapaus ja kaupunkisuunnittelu
Huomasin pari kuukautta takaperin asuvani sisäilmaongelmaisessa asunnossa. 70 vuotta vanhat lattiat olivat alkaneet erittämään ties mitä ikävää. Korjaus vaatisi koko asunnon lattiaremontin, ja mielellään NYT. Hintaa remontille tulisi yli 10 000 euroa.
Koska asun paikassa jossa voin hoitaa arkeni kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä, olen elänyt edelliset 10 vuotta enemmän tai vähemmän autotta. Liikkumiskustannukseni ovat olleet n. 50 e / kk. Lähitapiolan mukaan auton omistaminen maksaa keskimäärin 300 - 500 euroa kuussa. Laskennallisesti olen säästänyt 10 autottoman vuoden aikana n. 30 000 - 50 000 euroa.
Taloudellinen liikkumavara mahdollisti remontin käynnistämisen heti.
Monet tarvitsevat autoa ja tämä on totta kai ok. Kuitenkin, mitä enemmän mahdollistamme kaupunkia jossa autoa ei ole pakko omistaa, sitä enemmän tuotamme taloudellista vapautta ja mahdollisuuksia vaurastua. Samaten rahaa jää enemmän käytettäväksi paikallisyrittäjien palveluihin.
Tämän vapauden mahdollistaminen ei ole kuulunut vanhanaikaisen kaupunkisuunnittelun ideologiaan, mutta edeltävän 10 vuoden aikana asia on noussut jälleen asialistalle.
Yksi keino on kaavoittaa vehreitä ja ihmisläheisiä asuinalueita keskustan lähelle ja joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Miltä tämä kuulostaisi?
Luin @KauppalehtiFi 2 huimaa virkettä: "EU-alueella autokulujen keskiarvoksi on arvioitu 616 euroa kuussa. Suurin osa meistä paiskii siis viikoittain yhden kokonaisen työpäivän rahoittaakseen auton, jota käytämme tunnin päivässä." Vaikka lukuja täsmäyttäisi, ajatus pysäyttää.