Viime viikolla saimme kuulla surullisen uutisen Takon tehtaan mahdollisesta lopettamisesta. 200 työpaikan menetys on tragedia joka koskettaa lukemattomia tamperelaisperheitä.

Käynnistyi spekulointi tehtaan tulevasta käytöstä. Tietenkään Takon tehdasta ei tule purkaa, mutta 70-luvulla spekulointi olisi voinut olla nimenomaan otsikon kaltaista.

Itse asiassa Takon vastarannalta on purettu vastaava historiallinen tehdaskokonaisuus: Verkatehdas.

Kuvakaappaus Ylen uutisesta

Minkä vuoksi 60-70 luvulla kaupunkisuunnittelussa tehtiin räikeitä ylilyöntejä? Jotta voimme ymmärtää tätä, täytyy katsoa menneisyyteen. Matkataan 30-luvulle.

Bertel Strömmer suunnitteli kaavaa Tampereen keskustan Kyttälään:

Kuvan lähde

Strömmer kirjoitti: Kun pihat vielä ovat yhdistetyt suuriksi yhtenäisiksi istutuksilla kaunistetuiksi oleskelupaikoiksi, voivat asukkaat ja erittäinkin lapset nauttia ulkoilmasta omalla pihamaallansa kotinsa välittömässä yhteydessä

30-luvun lopulla tapahtui eräs maailmanpoliittinen tapahtuma, ja rakentaminen päästiin aloittamaan vasta 50-luvun loppupuolella. Odotellessa kaupunkisuunnittelun ideologia kerkesi vaihtumaan.

Mutta miten? Siirrytään nykypäivään ja tutkitaan erästä alueen pihaa:

Pihoista tehtiin betonilaattoja joiden alla on autohalleja ja päällä autojen parkkipaikkoja.

Mitä tapahtui? Miksi kaikki ihmisläheisyys unohtui? Kaikki Strömmerin suunnitelmat hyvästä asuinympäristöstä heitettiin roskakoriin niin että pärähti.

Funktionalismi

Kaavan ja rakentamisen aloittamisen välillä on muutama vuosikymmen. 50-luvulle tultaessa alkoi puhaltaa uusi ideologia. Ideologiaa kutsuttiin funktionalismiksi. Funktionalismin ajurit olivat 1900-luvun alun kaupunkien ongelmat: Ei valoja, ei viemäröintiä, puulämmitys joka talossa, saastuttavat tehtaat, tautien leviäminen. Tarvittiin radikaaleja toimia.

Funktionalismissa kaupunki hajautettiin toisistaan eristyneiksi lähiöiksi, teollisuusalueiksi ja kauppa-alueiksi. Tätä lähiöiden ja teollisuusalueiden verkkoa yhdistämään rakennettiin miljardikaupalla moottoriteitä ja henkilöautolla oli tarkoitus kulkea paikasta toiseen. Menneiden sukupolvien työtä ei arvostettu, ja kaupunki haluttiin rakentaa uudelleen tyhjästä.

Turun, Seinäjoen ja Lahden asemakaava-arkkitehdin, Olavi Laisaaren kirja Tehokas kaupunki kuvaa aikansa ideologiaa. Tässä pari lainausta:

”Kuvitelma siitä että joku kaupunkimiljöö tai -erikoisuus säilyisi, tai että voisimme luoda jotain pysyvää on heitettävä yli laidan. Nykyisestä miljööstä on 40 vuoden päästä vain rippeet jäljellä”

”Turun ja Tampereen liikekeskuksissa on vielä toistaiseksi huomattava määrä asuntoja, kouluja ja muita niissä myöhemmin tarpeettomia huoneistoja jotka pidemmälle kehittyneissä amerikkalaisissa oloissa ovat niistä hävinneet”

Helsingissä oli useita kilpailevia suunnitelmia. Kaikkia yhdisti se, että Helsingin arvokeskusta purettaisiin moottoriteiden alta. Alvar Aallon visioissa keskustaa halkoisi 10-kaistainen moottoritie. Smith-Polvisen suunnitelmassa Oodia, Kiasmaa tai Sanomataloa ei olisi. Samoilla paikoilla olisi moottoritien ramppi. Kauhuskenaarioita löydät Matti Grönroosin kirjoituksesta

Aikansa ideologia oli radikaali. Aivan pahimmat ylilyönnit vältettiin, mutta on fakta että nykyiset kaupunkimme ovat kasvaneet suurelta osin saman ideologian ympärille. Tämä on tuottanut kaupunkia, jossa henkilöautoilun kätevyys aivan kaikkialla on mennyt esimerkiksi viihtyisän elinympäristön, turvallisuuden tai leikkipihojen edelle. Tähän on haettava tasapainoa.

Tulevaisuus

Mikäli tehdas suljetaan, työpaikkojen kohtalolle emme valitettavasti voi mitään. Se, mille voimme, on varmistaa että tehdas päätyy arvoiseensa tilaan kunnioittamaan lukemattomien tamperelaisten tekemää työtä. Tähän on onneksi nykyään paremmat rahkeet kuin 70-luvulla. Menneiden sukupolvien työtä kunnioitetaan eri tavalla.

Muutakin hyvää kehitystä on: asiantuntijat ovat alkaneet heittämään betonipihoille hyvästejä. Tulevilla Viinikanlahden ja Hiedanrannan kaavoissa on suojaisia umpikortteleita puutarhapihoilla. Pysäköinti on parkkitaloissa ja alueet ovat rauhaisia ja vehreitä.

"Kun pihat vielä ovat yhdistetyt suuriksi yhtenäisiksi istutuksilla kaunistetuiksi oleskelupaikoiksi, voivat asukkaat ja erittäinkin lapset nauttia ulkoilmasta omalla pihamaallansa kotinsa välittömässä yhteydessä."

Strömmerin maalailu osui toteen, mutta sata vuotta myöhässä.

Nyt täytyy pitää huoli että suunnitelmat myös toteutetaan. Hakametsässäkin yritettiin puutarhapihoja mutta totta kai poliitikot halusivat betonipihat, joissa yhden parkkiruudun rakentamiskustannus on 60 000€. Takon päälinjoista löytyy varmasti yhteisymmärrys, mutta muissa asioissa politiikka tuntuu olevan tällä hetkellä viihtyisän kaupungin rakentamisen tiellä. Käsittelen tätä seuraavassa kirjoituksessani.

Voit tilata uutiskirjeeni niin saat tiedon uusista artikkeleista mailiisi

Jos kirjoitus oli sinulle mielenkiintoinen, sinua voi kiinnostaa aiheesta tekemäni video:

Ja olenhan minä myös ehdolla kunnallisvaaleissa.

Olipa mukava kun luit. Kiitos!